sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Viikon sitaatti

Läheisessä suhteessa varhaiseen kirjoitukseen oli toisen aseen, sylinterisinettien, käyttö osana hallinnollisen kontrollin asevarastoa.
 – Roger Matthews urukilaisesta hallinnosta,
Peoples and Complex Societies of Ancient Soutwestern Asia. Artikkeli teoksessa The Human Past. World Prehistory & Development of Human Societies (ed. Chris Scarre). Kolmas painos. Thames & Hudson 2013.

Urukilainen sylinterisinetti Louvressa. Wikimedia Commons.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Viikon sitaatti

Mitä ihmettä varten meillä pitää olla kokoelmissa 7 000 kiloa luita tai mielettömät määrät kvartsi-iskoksia, joista kukaan ei saa mitään irti?

– Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet Savon Sanomissa 20.4.2013

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kaivauskertomus valmis

Riemukseni ilmoitan, että vuoden työn hedelmänä on Aboa Vetuksen vuoden 2012 kaivausten raportti viimein valmis. Nyt on muutama viikko aikaa hengähtää, ennen kuin uudet kaivaukset samassa kellarissa K94:9 pyörähtävät käyntiin. Saa nähdä, mitä salaisuuksia kellarin alin tunkiokerros mahtaa pitää sisällään!


Kaivauskertomus liitteineen on ladattavissa täältä.

Historiallista kyllä, hovivalokuvaajani Elina sai ikuistettua hetken jona kertomus valmistui:

Valmiiksi tuli! Tuntui kivalta. Kuva: Elina Helkala.


sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viikon sitaatti

Kaivaukset eivät voi ratkaista kysymystä Jumalan olemassaolosta, eivätkä viime kädessä edes kysymystä Raamatun luotettavuudesta. Raamattu on oikea ja tosi ilman ainuttakaan tieteellistä asiaan liittyvää vahvistusta.
                – Eero Junkkaala teoksessa Faktaa vai fiktiota? Mitä arkeologia 
                   kertoo Raamatun historiallisuudesta? (Uusi Tie 2006)

Qumranin luola Palestiinassa. Wikimedia Commons.

Opiskelijan paluu

Vuosi vierähti äkkiä maata kuopiessa ja jälkitöitä tehdessä, ja ennen kuin huomasinkaan tarjottiin museolla täysinpalvelleen lähtöpassia ja tietysti myös läksiäiskakkua. Tämä tapahtui siis jo helmikuun puolivälissä.

Tyytyväinen täysin palvellut ja hieno
kaivauskakku. K. Juva.

Olen nähnyt museolla monet läksiäiset, mutta en kyllä ihan niin hienoja kuin omani. Museon vanha arkeologimaskotti museokoira Olauffer kaivettiin naftaliinista antamaan minulle viisauden sanoja, ja läksiäiskakun leikkaaminen ei käynyt noin vain: stratigrafiakakulle piti suorittaa arkeologinen kaivaus. Hyvä niin, koska muuten olisin varmaan tukehtunut löytöihin: kakusta paljastui legomiekka, kristillisiä rituaaliesineitä, hiihtomono ja pohjalta koko kohteen tulkinnan haastanut pleistosaurus. Olin todella otettu, enkä vähiten läksiäislahjaksi saamistani runosta ja Anna-Siikalan Itämerensuomalaisten mytologia -kirjasta.

Tapasin itsensä Olaufferin! K. Juva.

Opiskelijaelämään paluu onkin ollut kiireistä, kuten blogin hiljaisuudesta voi päätellä. Olen jo ehtinyt istua parilla kurssilla ja vahvistaa istumalihaksiani kirjastossa, huhkia tentissä, kirjoittaa esseen ja petrata englantiani intensiivikurssilla. Luulin että olen jo kaikki tenttivastoinkäymiset käynyt läpi, mutta ei. Kulttuurihistorian tenttiin marssiessani minua ei huudettu sisään, ja mieleni täyttyi epäilyksistä: onko oikea päivä tai paikka vai oliko ilmoittautumisessani jotain vikaa? Kadonneen tenttikuoren mysteeri ei selvinnyt (tenttipäivän aamuna se kuulemma vielä oli olemassa), mutta sain sitten itse keksiä kaksi esseekysymystä itselleni. Ei hullumpaa, mutta en kyllä päästänyt itseäni helpolla.

Ehkä olen nyt viisaampi Vanhan Liivinmaan keskiaikaisten kaupunkien arkeologiasta, Saharan kulttuurihistoriasta ja kristinuskon paratiisikäsitysten muuttumisesta. Mutta siitä olen varma, että opiskelijan elämän  (huomaa ero myyttiseen opiskelijaelämään) haasteita olen kaivannut.

Mayoja Helsingissä

Näyttelyssä oli useita villejä suistutusastioita.

Joulukuussa missaamani European Maya Conference jäi kaivelemaan sen verran, että päätin kuitenkin käydä katsomassa Maya III: Life - Death - Time -näyttelyn Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä. Näyttely on auki 28.4. asti, joten suosittelen käymään jos vain Väli-Amerikan menneisyys kiinnostaa. Kovin usein ei Guatemalan kansallisaarteita Suomessa näe.


Viidakkoveistä lukuun ottamatta välineistö näytti tutulta. I.A.

En oikein osannut odottaa näyttelyltä mitään, joten siihen nähden yllätyin positiivisesti. Esineitä ole näytillä runsaasti ja monipuolisesti. En kuitenkaan ole ihan varma, oliko funkkistalo ja suomalainen merimaisema paras ympäristö mayakulttuurin esittelyyn. Oikeastaan esineet tuntuivat olevan täysin irrallaan sinänsä kauniissa miljöössä, mutta kokemuksessa oli oma nurinkurinen hauskuutensa. Vähän kuin katselisi kubistista taidenäyttelyä mayapyramidissa.

Kalenterikivi näyttelystä. I.A.
Nimensä mukaisesti näyttely pohti mayojen käsityksiä elämästä, kuolemasta ja ajasta, käsitteistä, jotka kaikki olivat hyvin yhteen kietoutuneita kulttuurissa, jolla ihmisuhrit olivat elämän edellytys ja monimutkaiset kalenterit keino jäsentää maailmaa. Näyttelyssä kiinnitettiinkin huomiota mayojen pitkän laskun kalenterin nollautumiseen viime joulukuussa. Näyttely esitteli muutenkin riemastuttavan paljon mayojen värikästä uskomusmaailmaa, ja monen monta kertaa viitattiin mayojen progebändillekin nimen antaneeseen kansalliseepokseen, Popol Vuhiin.

Näyttelyssä pääsi tutustumaan Xibalbaan, mayojen
manalaan. I.A.
Yläkerrassa oli valoisampaa. I.A.


Näyttelyn esineistä valtaosa oli Guatemalasta, osa taas museon omasta kokoelmasta. Osa näyttelystä keskittyi myös nykymayoihin, esitellen kulttuuria valokuvaaja Jon Kaplanin guatemalaisista lapsista ottamien teosten kautta.

Paha lepakkojumala. I.A.

Todella taidokas piiveitsi ja lautanen, jonka sielu on
vapautettu. I.A.

Jotkin näyttelyn valokuvat olivat todella huonolaatuisia, eikä esineitten merkityksiä juuri eritelty näyttelyteksteissä. Tätä paikkasi kuitenkin näyttelyn yhteydessä julkaistu Maya III -kirja, jossa on mm. paljon johtavan mayatutkija Arthur Demarestin artikkeleita ja katalogi näyttelyesineistä. Hyvä ostos kirjahyllyn täytteeksi!

Jalkapallokentän kappaleita, tärkeä osa mayojen
maailmaa. I.A.