sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Siis kuinka kauan sitten?

Kronologian, etenkin pitkien ajanjaksojen hahmottaminen on ihmisille vaikeaa. Muistan elävästi kahdeksanvuotiaana kokemani riemuntunteen, kun tajusin merirosvojen eläneen samalla vuosituhannella kuin minä itse. Lapsiin tämä päteekin erityisesti, mutta yhtä lailla monien aikuisten on aivan mahdoton ymmärtää omaa elämäänsä pidempiä ajanjaksoja. Ei ihme, että monelle Kiviset ja Soraset -menneisyys menisi täydestä.

Todellinen kuva menneisyydestä? Miksei!
Wikimedia Commons.

Tähän liittyvä esimerkki: Aboa Vetuksen kesäkoulussa oli viime kesänä seitsemänvuotias poika, joka olisi innoissan halunnut löytää dinosaurusten fossiileita. Keskiajalta. Raskas velvollisuuteni oli kertoa, että tämä on kronologisesti täysi mahdottomuus, joten päällekkäisillä aikajanoilla osoitin koko kouluryhmälle kuinka mitättömän kauan ihmisiä on ollut olemassa suhteessa maapallon ikään, ja kuinka monta miljoonaa vuotta dinosaurusten sukupuutosta oli kulunut ensimmäisten ihmisten ilmestyessä. Kun luulin pitäneeni tyhjentävän esityksen, viittasi dinosaurus-poika ja kysyi: "Niin, kuinka helppoa sielä kaivaukselta on löytää fossiileita?". Menin hetkeksi täysin sanattomaksi ja tajusin yritykseni mahdottomuuden.

Aikuisten kohdalla kronologian ongelma tuntuu olevan, että se on jäsentymätön. Menneisyyden tapahtumien ymmärtäminen vaatii niiden syy-seuraussuhteen ymmärtämistä, ja jos tätä ei aktiivisesti ajattele, jää historia vain jäsentymättömäksi puuroksi, joka on tapahtunut joskus ennen minua. Sama se onko siitä 200 vai 2000 vuotta.

Toinen kertakaikkinen ongelma on lähtöisin historiatieteiden piiristä: moni maallikko ymmärtää aikakausijaottelun aivan liian konkreettisesti. Vaikka me puhumme kivikauden tai keskiajan ihmisistä, ei aikoinaan varmasti kukaan ajatellut elävänsä kivikautta tai keskiaikaa. Selvärajaiset määritelmät on jälkikäteen annettu, eivätkä ne vastaa todellisuutta. Tämä kuulostaa loogiselta, mutta ei todellakaan sitä ole. Monella tuntuu olevan mielikuva, että aikakauden vaihtuessa ihmiset menevät illalla nukkumaan ja aamulla herättyään tiedostavat jonkin olevan toisin. "Eilen oli vielä rautakausi, mutta tänään onkin keskiaika." Voitaisiinko tämän kuvitella tapahtuvan omassa elämässämme? Yhtä lailla on aivan liian helppo ajatella, että esimerkiksi pronssikaudella kaikki olisi tehty pronssista. Esimerkiksi Suomen pronssikauden löydöt kertovat jotakin aivan päinvastaista.

Toisaalta menneisyyden aikakaudet, kuten "jääkausi", "pronssikausi", "varhaismoderni aika" jne. eivät usein ole ihmisille muuta kuin nimiä. Pidin taannoin yliopistovaihtareille kierrosta keskiajan Turkuun, ja tajusin että minun piti keventää kierrosta rankasti, koska nämä eivät tienneet edes milloin keskiaika oli ollut heidän kotimaassaan. Yleisen veikkauksen mukaan keskiaika alkoi 1500-luvulla. Seuraaville ajanjaksoille jää varsin vähän aikaa! Olen myös käytännössä huomannut, että yleisissä mielikuvissa keskiaika tarkoittaa usein tarkemmin määrittelemätöntä primitiivistä menneisyyttä, johon kuuluvat yhtä lailla kädelliset ihmisapinat kuin ritarit kiiltävissa haarniskoissa. Yleisissä mielikuvissa elää "silloin ennen vanhaan" -aika, jollaista ei ole ollut olemassakaan.

Kasvot keskiajalta? Todellisuudessa kuvassa on
naispuolinen Homo erectus. Wikimedia Commons.

Mikä tähän kronologiatajun puutteeseen sitten auttaisi? Geologian piirissä on kehitelty Big Historyn käsite, mikä sisältää niin geologisin, biologisen kuin arkeologisen ja historiallisen menneisyyden. Tässä on tiettyä järkeä: kaikki tällä planeetalla tapahtuva nivoutuu sitä edeltäviin tapahtumiin, joten niitä on järkeä käsitellä yhdessä. Isossa historiassa on hienoa, että sitä voi käsitellä visuaalisesti perinteisenä aikajanana. Tätä varten on kehitetty ChronoZoom-sovellus. ChronoZoomissa on 13,7 miljardia vuotta maailmankaikkeuden historiaa, ja sitä voi vapaasti zoomata, tai valita ylänurkasta haluaako tarkastella universumin, maapallon, elämän, esihistorian vai ihmiskunnan aikajanaa. Ehkä tällaista pitkän kronologian opettamista voisi ajaa enemmän kouluissakin?

Elämän aikajana maapallolla ChronoZoomissa. Ihmisen historia on niin
mitätön, ettei se edes näy koko elämän aikajanalla. Pitää zoomata lähemmäs!

Ajan ja kronologian esittämisen valtavaa ongelmaa pohtii museoiden kannalta mm. Hedley Swain kirjassaan An Introduction to Museum Archaeology (2007).

tiistai 22. lokakuuta 2013

Viikon sitaatti

Me yhdistämme korut naisiin, mutta suurimmassa osassa muinaista maailmaa se on täyttä hölynpölyä. Jätkätkin pitivät blingistä. 

  - Judith Weingarten kommentoidessaan etruskiprinssiä, joka olikin prinsessa


Ainakin Tutankhamonille kelpasi
blingbling. Wikimedia Commons.