Pikarinkanta, joka ei ollutkaan pikarinkanta

Jo 2012 kaivauksilla löytyi Aboa Vetuksen suuren kivitalon kellarista pyöreäreunaisia ja hyvin ohuita vihertäviä lasin kappaleita, jotka herättivät ihmetystä. Lasi oli niin ohutta, että ensimmäinen ajatus oli sen olevan ikkunalasia. Lasiasioiden ehdoton asiantuntija Georg Haggrén sen sijaan piti löytöä pikarinpohjana, joskin hyvin outona sellaisena.

Salaperäiset lasinpalat. I. Aalto.

Nyt vuotta myöhemmin sain käsiini kuvan pyöreästä ikkunaruudusta, ja aloin epäillä pikarinjalkateoriaa. Viime perjantaina sitten  Helsingin yliopiston kaivaus- ja tutkimusesittelyissä Georg tiesi vahvistaa epäilyn: kyseessä tosiaan on pyöreä ikkunaruutu, ja sellaisenaan ainoa, jonka tämä Suomesta tuntee.

Huonokuntoiset sirpaleet eivät näytä kummoisilta, mutta ne ovat siis toistaiseksi ainoa konkreettinen osoitus, että Suomessakin on käytetty Itämeren piirissä tyypillisiä ikkunoita uuden ajan alussa. Tällaisia ruutuja näkee paljon 1500-luvun lopun saksalaisissa puupiirroksissa. Ruudun halkaisija on ollut 90–100 mm, ja se tuskin on ollut ikkunassa yksin.

Pyöreäruutuiset ikkunat saksalaisessa 1500-luvun
puupiirroksessa. Wikimedia Commons.