tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kissoja ja koordinaatteja

Kissan viikset! Neliraajaisia Felis-suvun edustajia löytyy Aboa Vetuksen suuren kivitalon kellarista lisää ja lisää. Sunnuntaina keskiaikamarkkinoiden aikaan lattialta paljastui jo kolmannen kissan pääkallo. Viime kesänähän löytyi lähes kokonainen kissa.

Kallohan se siellä! Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Kallo hautautuneena palojätteeseen. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

...ja kallo kokonaan esillä. Mihinköhän kuvausasentoon olen taipunut, kun
jalkanikin mahtuivat kuvaan? Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Miau. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.
Nyt on selvää, että kissojen luut eivät ole kellarin täyttömaata, vaan ne ovat palojätteen seassa. Ehkä kissapoloiset ovat jääneet jumiin palavaan rakennukseen tai taintuneet häkäkaasuihin?

Kissojen lisäksi löytyy toki muutakin jännittävää. Olen jäljittänyt tiilentekijöiden merkkejä, ja viimeisin tulokas on laittanut taas raapimaan päätä. Onko siinä riimukirjaimia? Ainakin joku on jättänyt varpaanjälkensä tiilen keskelle.

Mahdollisia riimuja ja varpaanjäljet tiilessä. Aboa Vetus & Ars Nova/Ilari Aalto.

Elämä ei kuitenkaan ole pelkkää löytöjen kaivamista. Turun yliopiston arkeologian oppiaineen suosiollisella avustuksella siirsimme tarkkuus-GPS:llä museoon uuden koordinaatiston, Museovirastonkin edellyttämän ETRS-TM35FIN:in. Tämä on sitä tulevaisuutta!

Koordinaatteja siirtämässä assistentti Marian kanssa. Kuva: Emmi Saari.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Tähdet, tähdet

Viime vuoden Aboa Vetuksen suuren kivitalon kaivauksen huippulöytöjä oli avaimen kuvalla varustettu tiili. Kyseessä on tiilimestarin merkki, jolla tämä on signeerannut tekemänsä tiilierät. Jo aiemmin samalta kaivaukselta oli löytynyt kaksi tiilentekijän merkkiä, kirves ja vinoristi. Nyt määrä kasvoi taas yhdellä: tiilestä löytyi viisisakarainen tähti.

Pentagrammilla merkattu tiili heti löydyttyään. Ilari Aalto.

Miksi ihmeessä viisikanta, pentagrammi? Nykyään sitä käyttävät tunnuksenaan wiccalaiset ja muut uuspakanat, mutta alunperin kyseessä on hyvin vanha taikamerkki, jonka juuret johtavat Mesopotamiaan. Se on kuitenkin myös täysin kristillinen symboli. Keskiajalla pentagrammin viisi sakaraa symboloivat Kristuksen viittä haavaa.

Tähdestä lohjennut palakin löytyi täydentämään kuvion. Ilari Aalto.

Minusta tuntuu, kuin olisin keräämässä koko sarjaa Turun keskiaikaisia tiilimestareita. Kaikki löytyneet merkit voi käydä nimittäin bongaamassa myös Turun tuomiokirkon seinästä. On täysin loogista, että samat ammattilaiset ovat tehneet tiiliä sekä maallisiin rakennuksiin että kirkkoihin, mutta tämä on ensimmäinen konkreettinen todiste siitä.

Pentagrammi Turun tuomiokirkon Kaikkien Pyhien kappelin ulkoseinässä.
Ilari Aalto

On hauskaa yrittää miettiä ihmisiä merkkien takana. Tämäkin pentagrammi on ollut jolle kulle henkilökohtainen allekirjoitus. Koska tiilet löytyvät tuomiokirkosta samasta rakennusvaiheesta, tiilimestarit ovat myös väkisin tunteneet toisensa. Ovatko viisikannan ja avaimen piirtäjä olleet hyvissä välissä keskenään vai kilpailijoita? Ainakin heidän tiilensä pääsevät nyt vierekkäin säilytettäviksi.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Aboa Vetuksen kaivaukset jatkuvat

Niin se kevät vain huiskahti. Esikoistietokirjani Matkaopas keskiajan Suomeen tuli kauppoihin ja ehdin vähän opiskellakin. Kevään parasta antia yliopistoilta olivat historialliset käsialat Turussa ja johdatus ihmisosteologiaan Helsingissä.

Kesän tulon tietää kuitenkin siitä, että Aboa Vetus & Ars Novan kaivaukset alkoivat taas, neljättä kertaa minun osaltani. Olen kaivanut vanhan tutun, museon suurimman keskiaikaisen kivitalon kellaria jo parin viikon ajan. Pakko sanoa, että työ on niin motivoivaa, ettei kuopalta hennoisi lähteä. Käsissäni on nimittäin köyhän miehen Pompeiji: kellari on sortunut tulipalossa, ja kaikki siellä ollut on jäänyt väliin.

Here I go again! Neljäs kesä samassa kellarissa. Ilari Aalto.

Viime vuonna alkoi käydä selväksi, että kellari on ollut sen käytön lopussa 1500-luvulla keittiö. Tästä vihjasivat uuninpohja, keittiöjäte ja keittiöastioiden kappaleet. Vastaavaa kellarikeittiötä ei Suomesta tunneta, mutta hauska kyllä Tukholman Södermalmilta löytyi toissavuonna vastaava ja vielä samalta ajalta. Turun ja Tukholman kellarikeittiöitä yhdistää sekin, että kummastakin on löytynyt kananmunan kuoria!

Vaikka Aboa Vetuksen kaivaus on tosiaan jatkunut vasta pari viikkoa, ovat löydöt hienoja. Heti ensimmäisen varsinaisen kaivausviikon lopulla löytyi taas keittiöteoriaa tukeva löytö, upea (joskin pahoin ruostunut) luukahvainen ruokaveitsi. Hyvin säilyneessä kahvassa on metalliniittejä, jotka voisivat olla hopeaa.

Luukahvainen veitsi in situ Aboa Vetuksen kellarissa. Ilari Aalto.
 
Veitsen hyvin säilynyt luukahva on oikealla. Ilari Aalto.

Eikä tässä vielä kaikki. Pari vuotta sitten bloggasin samasta kellarista löytyneestä harvinaisesta pyöreästä ikkunaruudusta. Nyt tätä mahdollisesti samaa ruutua on löytynyt kaksi isoa palaa lisää.

Hyväkuntoinen pala harvinaista  pyöreää ikkunaruutua. Ilari Aalto.